Olen luovuttaja - luovuta sinäkin, voit pelastaa ihmishenkiä

Ajattelin asiaa viikko sitten ja takaraja umpeutui tänään, joten päätin luovuttaa - verta nimittäin. Luovuttajan urani alkoi noin viisi vuotta sitten, jolloin luovutin mahdollisimman usein. Nyt parina viimeisenä vuotena, mahdollisuuteni luovutukselle ovat olleet harvassa. On ollut vesivahinkoa kotona, huolia läheisistä ja tietenkin välillä on itsekkin hieman sairasteltu, joka aina siirtää luovutuksen mahdollisuutta.

Tänään kuitenkin otin mukaani kameran, hyppäsin autoon ja suuntasin kohti Helsingin Kivihakaa, jossa sijaitsee SPR Veripalvelun pääpaikka. Aulassa vastaanottotiskillä oli hymyilevä Mimmi, joka tietoni tarkistettua antoi kyselylomakkeen. Kyseinen lomake täytetään aina verenluovutukseen tultaessa. Lomakkeella varmistetaan, että luovutukseen vaaditut kriteerit täyttyvät. Otin automaatista mehua ja istahdin pöydän ääreen täyttämään lomaketta. 

Tämän jälkeen oli vuorossa hetken odotus haastatteluun, jossa käydään läpi lomake ja tietyt kysymykset lomakkeesta, kuten esimerkiksi mahdolliset lääkitykset, terveydentila tai mahdolliset muutokset edellisen käynnin jälkeen jne. Tässä vaiheessa luovuttajilta mitataan myös hemoglobiini. 

Hemoglobiinin mittaus

Haastattelun jälkeen on vielä hetki aikaa istahtaa ja nauttia esimerkiksi tuoremehua. Ennen luovutukseen saapumista on hyvä syödä ja etenkin juoda riittävästi. Verta luovutetaan noin puoli litraa ja pussin täyttyminen vie aikaa noin 5-10 minuuttia. Pussin täytyttyä hoitaja ottaa neulan pois ja sitoo käden. Tämän jälkeen on hyvä vielä hetken aikaa pysytellä paikoillaan luovutuspedillä, liian nopea nouseminen saattaa aiheuttaa huimausta ja pahaa oloa.

Luovuttaja (minä)

Lopuksi on tarjolla pientä purtavaa ja sitä juomista, eikä nesteytystä voikaan korostaa liiaksi.

Olen luovuttaja, oletko sinä?

• Lisätietoja verenluovutuksesta: SPR Veripalvelu
• Tee Sovinko luovuttajaksi -testi

Savuton yritys - perä edellä puuhun vai?

Monilla yrityksillä on kova tahto näyttää ulospäin hyvältä ja erottautua edukseen. Siksi viimeaikoina moni yritys on päättänyt julistautua savuttomaksi tai käynnistää oma projekti tähtäimenään savuton yritys. Onhan se hienoa, kun voi mainostaa savuttomuutta, kieltää tupakointi työaikana, työpaikan alueella jne. Kuinka tähän tilaan päästään?

Valitettavan usein kuulen ihmisten suusta huonosti toteutetuista projekteista, joissa aikataulu ja tukitoimet ovat täysin riittämättömiä. Hurjimpia tapauksia on ne, joissa ei tarjota apua laisinkaan ja tämä on suorastaan käsittämätöntä. Alkoholin kanssa sekoilevalle annetaan useitakin mahdollisuuksia, mutta räikeimmissä tapauksissa työpaikkasauhuttelu johtaa työsuhteen irtisanomiseen ilman selittelyjä tai mahdollisuutta auttavaan käteen.

Kuinka yhteiskunta ja työelämä on ajautunut tilanteeseen, että humalassa oleminen työpaikalla on hyväksyttävämpää, kuin sauhuttelu? 

Moni savuttomuusprojekti alkaa siitä, kun joku saa idean ”olisipa hienoa olla savuton yritys. Kuinka terveen ja henkilöstöstä huolehtivan kuvan annammekaan maailmalle.” Ja näin ideaa lähdetään kehittämään, joskus projektiin otetaan myös työterveys. Yhdessä päätetään tarjottavat tukitoimet (yleensä nikotiinikorvikkeet, lääkkeet ja ehkä vertaistuki), lisäksi sovitaan (tiukka) aikataulu, ellei sitä ole jo ennakkoon päätetty. Valitettavasti aikataulusta ollaan valmiita tinkimään ja tämä on vain yksi syy ongelmiin.

Suomalaisista noin 20-25% tupakoi, eli 1000 ihmistä työllistävässä yrityksessä tupakoi 200-250 ihmistä ja 3000 työllistävässä noin 600-750 ihmistä, jokainen voi laskea oman yritykset lukemat. Kuinka on mahdollista tarjota riittävää apua jokaiselle, jos tavoitteena on olla savuton yritys jo kesällä 2014 tai edes tammikuussa 2015? On hyvä selvittää millaisia menetelmiä tupakoijat ovat aiemmin kokeilleet ja millaisia menetelmiä he ovat valmiita kokeilemaan, olisiko heillä mielessään jokin kokeilemisen arvoinen vaihtoehto? Tarjolla on useita menetelmiä nikotiinikorvikkeiden (99% on kokeillut korvikkeita aiemmin, toiset useasti) ja lääkehoidon (näitäkin moni on jo aiemmin kokeillut, lisäksi nykyisillä lääkehoidoilla voi olla vakaviakin haittavaikutuksia).

Mielestäni paras tapa edetä tällaisissa projekteissa on avoimuus. Ei lyödä aikataulua lukkoon kiireellä. Hyvissä ajoin, jo ennen projektin julkistusta aloitetaan tukitoimet ja panostetaan niihin huolella, jotta varmasti kaikki saavat apua.

Yksi toimii toisella ja toinen kolmannella. Tupakoiva työntekijä maksaa yrityksille keskimäärin 2-3 viikon palkan vuodessa. Jos yritys todella välittää henkilöstöstään ja imagostaan, täytyy sen myös heihin panostaa. Mikä onkaan hullumpaa, kuin näiden savuttomien yritysten portinpielissä leijuvat savupilvet vuorojen vaihtuessa. "Olemme savuton yritys! Tehdasalueella tupakointi kielletty!"

Yksinkertainen lupaus: lopeta tai rahat takaisin!

Sokeri (karkki) ja riippuvuus

Hypätäämpä nyt tupakan ja nikotiinin puolelta toiseen aineeseen, joka on siis sokeri. Iltalehti uutisoi tutkimuksesta, jossa aivojen toimintaa seurattiin, kun koehenkilöille annettin joko runsaasti sokeria sisältävää pirtelöä tai runsaasti rasvaa sisältävää pirtelöä. Sokeri vaikutti enemmän aivojen palkitsemiskeskuskseen ja sama alue on merkittävässä roolissa myös alkoholi- ja huumeriippuvuuksissa.

Omat kokemukset

Itse havaitsin tai todella tiedostin olevani sokeripirun orja kolmisen vuotta sitten, jolloin päätin lopettaa karkkien syönnin. Olen aina ollut karkin perään, en niinkään muiden makeiden, enkä edes suklaan perään. Ollessani pieni, isäni työskenteli Fazerin tehtaalla ja karkkia oli usein tarjolla, salaakin sitä syötiin. Mummolan viereisessä talossa asui setäni, joka myöskin työskenteli Fazerilla, joten mummolassakin karkkia oli saatavilla. En nyt tiedä liittyykö tämä varsinaisesti sokeriongelmaani, mutta ajattelin kuitenkin kertoa.

Suunnilleen 1992-93 muutin omilleni, olin tuolloin parikymppinen. Tästä oikeastaan alkaa "muistikuvat" karkilla herkuttelusta. Karkkia saattoi tuolloin kulua 1-2 pussia päivässä. Pussit olivat silloin pienempiä, eikä tarjolla ollut "Jumbopusseja" kuten nykyään. Jumbopussien tullessa oli selvää, että pienemmistä pusseista oli siirtyminen isompiin ja 2000 luvulla Jumbopussi kului hetkessä. Ei siis ollut ihme, jos pussi tyhjeni 30 minuutissa ja toisinaan päivään saattoi kuulua joko toinen Jumbo tai sitten jokin muu karkkipussi tai vaikkapa suklaalevy, kuka nyt kahta Jumbopussia päivässä? :)

2006 loppuvuodesta lopetin tupakoinnin, eikä se vastakkaisista kuvitelmista huolimatta lisännyt kulutusta, sillä päivittäinen karkkien kulutus oli jo niin suurta, että suuremmilla määrillä olisi varmasti tullut kutsu halaamaan posliinia WC:n puolelle. Arviolta 2010 aloin miettimään sokeririippuvuuttani, sillä tupakoinninlopetus sai itseni ajattelemaan kaikenlaisia riippuvuuksia täysin eri suunnasta kuin mistä niitä yleensä ajatellaan.

Lopulta touko-kesäkuussa 2011 lopetin kaikenlaisen karkin syönnin ilman suurempia taisteluja. Toki muutamia kertoja joutui itsensä kanssa taistelemaan kauppareissuilla. Kaikki sujui mallikkaasti jouluun 2012 asti, jolloin saimme puolisoni kanssa yhteisenä lahjana laadukkaita Belgialaisia konvehteja. Rasia oli pieni ja ajattelin, että puolisoni "joutuu" syömään kaikki yksin, miksipä en nyt voisi muutamaan konvehtia syödä? Jo parin konvehdin jälkeen tiesin tehneeni pahan virheen ja astuneeni samaan ansaan josta olin paennut. Vuosi 2013 menikin sitten herkutellen, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Monta kertaa Jumbopussin tyhjennyttyä päätin, että nyt se on loppu. Kestin ehkä päivän tai pari ja jostain syystä karkkia vaan päätyi ostosten sekaan. Ongelmia ei koskaan ole aiheutunut jäätelöstä, limonadeista tai leivonnaisista tai edes kurkkupastilleista (sokerilla tai ilman), vaan pelkästään sokerikarkeista ja suklaasta. Pitkin vuotta yritin lopettaa, mutta sokeripiru piti minua otteessaan.

Joulukuussa sortumisen vuosipäivän lähestyessä päätin, nyt se on loppu! Jos en enää syö karkkia, en menetä mitään, en jää mitään ilman. Päätös tuli tehtyä hieman enne jouluaattoa ja se on pitänyt. Olo on rauhallisempi ja mieli virkeämpi. Nukun paremmin, eikä valveilla ollessa iske enää sokeripiikin aiheuttama väsähdys. Edelleen limonadit, kurkkupastillit, jäätelö ja leivonnaiset ovat sallittuja. Karkit ovat minulle huumetta, enkä halua niiden kontroloivan minua, olen vapaa ;)

TOP-12 vinkit savuttomuuteen 2014

Olennaista taustatietoa TOP-12 vinkeistä

Monet ajattelee Allen Carr's Easywayn olevan yksinkertaisesti sarja vinkkejä/neuvoja jotka auttavat lopettamaan tupakoinnin. Sitä se ei ole. Se on kuin ihminen olisi joutunut sokkelon vangiksi. He haluavat paeta, mutta he eivät tiedä oikeaa suuntaa. Allen Carrin on kuin tuon sokkelon kartta ja yksinkertaiset ohjeet, jotta jokainen tupakoija voi paeta sokkelosta. Kuitenkin, jos yrität seurata ohjeita ymmärtämättä ensin karttaa tai et onnistu noudattamaan kaikkia ohjeita, et koskaan löydä uloskäyntiä. Normaalisti siinä menee 5-6 tuntia Allen Carrin klinikalla, kun tupakoija pääsee vapaaksi. Jos olet tosissasi lopettamassa tupakointia, suosittelemme osallistumaan Allen Carr tupakoinnin lopetustilaisuuteen lähimmällä klinikalla/toimipaikassa, ennenkuin yrität lopettaa. On erityisen tärkeää, että ymmärrät Allenin pointin siitä, et todellisuudessa ole luopumassa mistään, koska tupakointi ei oikeasti anna minkäänlaista todellista nautintoa tai tukea ja siten et ole tekemässä minkäänlaista uhrausta, eikä sinun ole tarvetta tuntea oloa kurjaksi. Tämä voi tuntua hankalalta uskoa, mutta lupaan sinulle sen olevan totta ja että se tulee olemaan helppoa, kivutonta ja pysyvää. Kun näet selkeänä mielessäsi, ettei tupakoinnista ole sinulle mitään hyötyä, seuraavat ohjeet auttavat sinua lopettamaan.

1) Päätä päivämäärä jolloin lopetat, pidä kiinni päivämäärästä ja jatka tupakointia täysin normaalista siihen asti - älä yritä vähentää etukäteen, se vain tekee tupakasta entistä arvokkaampaa, ei vähemmän arvokasta.

2) Muista - et ole todellakaan luopumassa mistään, koska tupakka ei anna sinulle yhtään mitään. Ne ei anna sinulle mitään oikeaa nautintoa tai tukea, ne vain pitävät sinut riippuvaisena - nikotiinin orjana. Pidä selkeänä mielessäsi: et ole menettämässä mitään ja olet saavuttamassa mahtavia asioita, et ainoastaan terveyttä, energiaa ja rahaa, vaan myös itseluottamusta, itsekunnioitusta, vapautta ja ennenkaikkea pituutta ja laatua tulevalle elämällesi. Tulet nauttimaan savuttomuudesta heti siitä hetkestä, kun sammutat viimeisen savukkeen.

3) Sytytä viimeinen savukkeesi ja tee kunniallinen lupaus, että mitä ikinä tulevaisuudessa tapahtuukaan, oli se sitten hyvää tai pahaa. Et enää ikinä ota pienintäkään henkosta yhdestäkään savukkeesta tai ota nikotiinia missään muodossa. Tämä on yksi tärkeimmistä päätöksistä/lupauksista joita tulet ikinä elämässäsi tekemään, sillä elämäsi pituus ja laatu on hyvin riippuvainen tästä päätöksestä. Ja mikä tärkeintä, sinä itse tiedät sen olevan oikea päätös. Kun olet tehnyt päätöksen, jonka tiedät oikeaksi, älä koskaan kyseenalaista tai epäile sitä päätöstä.

4) Kehosi jatkaa nikotiinin kaipaamista muutaman päivän, mutta se ei tarkoita että sinun tulisi olla onneton. Fyysiset vieroitusoireet ovat todella pieniä - et tunne fyysistä kipua - ja se menee nopeasti ohi. Mikä tärkeintä, siitä tupakoijat käsii koko tupakointi elämänsä. Tupakoimattomat ei kärsi siitä. Olet tupakoimaton, joten olet siitä pian vapaa - lopullisesti.

5) Jos assosioit tupakan kahviin, teehen, drinkkin, tai taukoon, juo kahvisi, teesi, drinkkisi tai pidä tauko sillä hetkellä, sen sijaan että ajattelisit: "En voi saada tupakkaa nyt." Yksinkertaisesti ajattele: "Eikö olekkin mahtavaa. Pystyn nauttimaan tästä tilanteesta ilman, että minun tarvitsee tukehduttaa itseäni kuoliaaksi".

6) Älä yritä välttää tilanteita joissa tupakoidaan, äläkä eristäydy elämästä. Mene ulos ja nauti sosiaalisista tilanteista heti alusta alkaen, äläkä kadehdi tupakoijia, sääli heitä. Huomaa kuinka he kadehtivat sinua, sillä jokainen heistä toivoo voivansa olla kuten sinä: vapaa tuosta saastaisesta painajaisesta. Yksikään tupakoija ei halua nähdä lastensa alkavan tupakoimaan, joka tarkoittaa että he toivoisivat etteivät olisi itsekkään aloittaneet. Muista, että sinua ei riistetä, vaan niitä tupakoijaparkoja riistetään. Heiltä riistetään terveys, energia, rahat, mielenrauha, itseluottamus, rohkeus, itsekunnioitus ja vapaus. Jos sinulle tarjotaan tupakkaa, sano vain: "Ei kiitos - En polta", sen sijaan että aloittaisit pitkän keskustelun siitä, kuinka kauan sitten lopetit.

7) Älä yritä olla ajattelematta tupakkaa - se ei toimi. Jos sanon: "Älä ajattele kivimuuria". Mitä ajattelet? Tee selväksi, että milloin tahansa sitä ajattelet, et suinkaan ajattele: "Haluan tupakkaa, mutta en voi saada" sen sijaan ajattele "Eikö olekkin mahtavaa: En tarvitse tupakkaa enää, enkä halua enää polttaa. Jipii, olen vapaa!" Siten voit ajatella sitä kuinka paljon tahansa ja olla silti onnellinen.

8) Älä ikinä huijaa itseäsi kuvitellen, että voit saada satunnaisen savukkeen sosiaalisessa tai hankalassa tilanteessa. Jos teet sen, löydät itsesi taas ansasta alta aikayksikön. Älä koskaan ajattele yhtä tupakkaa, ajattele loppuelämän saastaista ketjureaktiota. Muista: ei ole olemassa sellaista asiaa kuin yksi tupakka.

9) Älä käytä mitään korvikkeita. Ne kaikki tekevät lopettamisesta vaikeampaa, koska niiden perusta on se, että uskot tekeväsi jonkinlaista uhrausta. Korvikkeet jotka sisältävät nikotiinia eli ns. nikotiinikorvikkeet - laastarit, purkat, inhalaattorit, suihkeet, tabletit jne. - ovat hyödyttömiä, sillä ne pitävät nikotiiniriippuvuutta hengissä. Se on kuin neuvoisi heroiniinia polttavaa heroinistia pistämään sitä polttamisen sijasta  suoneen.

10) Älä säilytä savukkeita missään "hädän hetkelle". Jos teen sen, se tarkoittaa että epäilet päätöstäsi. Tupakoimattomat ei tarvitse tupakkaa. Olet tupakoimaton jo siitä hetkestä, kun sammutat viimeisen savukkeen. Itseasiassa yksi vapauden iloista on se, kun sinun ei enää tarvitse murehtia siitä, onko sinulla tupakkaa ja tulivälineitä.

11) Elämä palaa pian normaaliksi tupakoimattoman elämäksi, mutta ole varuillasi että et putoa takaisin ansaan. Jos aivosi ikinä aloittaakaan leikkiä ajatuksella "yksi tupakka", muista ettei sellaista asiaa ole olemassa. Sinun ei siis pidä kysyä itseltäsi "Pitäisikö minun polttaa yksi nyt" vaan "haluanko taas ryhtyä tupakoijaksi, joka päivä. Joka päivä työntää noita tikkuja suuhuni, sytyttää ne ilman, että saisin koskaan lopettaa?" Vastaus on "Ei." Miksi ei? "Koska en pitänyt tupakoijana olemisesta - siksi päätin ryhtyä tupakoimattomaksi". Tällä tavalla tuollaiset hetket muuttuvat nautinnollisiksi ja voit onnitella itseäsi, koska olet vapaa ja tällä tavoin voit nauttia tupakoimattomana olemisesta loppuelämäsi.

12) Jos sinulla on ongelmia, voit vapaasti ottaa yhteyttä Allen Carr's Easyway klinikalle saadaksesi ilmaista neuvontaa. Voit tehdä sen soittamalla 045-3544 099 tai vierailemalla www.allencarr.fi

Allen Carr's Easyway organisaatio on maailmalla hyvin tunnettu tupakoinnin lopetusseminaareista.

Menetelmä on auttanut miljoonia addikteja vapaaksi riippuvuudesta.

Tupakoinnin lopetusseminaareja järjestetään yli 150 kaupungissa, yli 50 maassa ympäri maailman.

Useimmat asiakkaat tulevat seminaareihin ystävän, perheenjäsenen, sukulaisen tai työkaverin suosituksesta.

Yksinkertainen lupaus: lopeta tai rahat takaisin!