Hypätäämpä nyt tupakan ja nikotiinin puolelta toiseen aineeseen, joka on siis sokeri. Iltalehti uutisoi tutkimuksesta, jossa aivojen toimintaa seurattiin, kun koehenkilöille annettin joko runsaasti sokeria sisältävää pirtelöä tai runsaasti rasvaa sisältävää pirtelöä. Sokeri vaikutti enemmän aivojen palkitsemiskeskuskseen ja sama alue on merkittävässä roolissa myös alkoholi- ja huumeriippuvuuksissa.
Omat kokemukset
Itse havaitsin tai todella tiedostin olevani sokeripirun orja kolmisen vuotta sitten, jolloin päätin lopettaa karkkien syönnin. Olen aina ollut karkin perään, en niinkään muiden makeiden, enkä edes suklaan perään. Ollessani pieni, isäni työskenteli Fazerin tehtaalla ja karkkia oli usein tarjolla, salaakin sitä syötiin. Mummolan viereisessä talossa asui setäni, joka myöskin työskenteli Fazerilla, joten mummolassakin karkkia oli saatavilla. En nyt tiedä liittyykö tämä varsinaisesti sokeriongelmaani, mutta ajattelin kuitenkin kertoa.
Suunnilleen 1992-93 muutin omilleni, olin tuolloin parikymppinen. Tästä oikeastaan alkaa "muistikuvat" karkilla herkuttelusta. Karkkia saattoi tuolloin kulua 1-2 pussia päivässä. Pussit olivat silloin pienempiä, eikä tarjolla ollut "Jumbopusseja" kuten nykyään. Jumbopussien tullessa oli selvää, että pienemmistä pusseista oli siirtyminen isompiin ja 2000 luvulla Jumbopussi kului hetkessä. Ei siis ollut ihme, jos pussi tyhjeni 30 minuutissa ja toisinaan päivään saattoi kuulua joko toinen Jumbo tai sitten jokin muu karkkipussi tai vaikkapa suklaalevy, kuka nyt kahta Jumbopussia päivässä? :)
2006 loppuvuodesta lopetin tupakoinnin, eikä se vastakkaisista kuvitelmista huolimatta lisännyt kulutusta, sillä päivittäinen karkkien kulutus oli jo niin suurta, että suuremmilla määrillä olisi varmasti tullut kutsu halaamaan posliinia WC:n puolelle. Arviolta 2010 aloin miettimään sokeririippuvuuttani, sillä tupakoinninlopetus sai itseni ajattelemaan kaikenlaisia riippuvuuksia täysin eri suunnasta kuin mistä niitä yleensä ajatellaan.
Lopulta touko-kesäkuussa 2011 lopetin kaikenlaisen karkin syönnin ilman suurempia taisteluja. Toki muutamia kertoja joutui itsensä kanssa taistelemaan kauppareissuilla. Kaikki sujui mallikkaasti jouluun 2012 asti, jolloin saimme puolisoni kanssa yhteisenä lahjana laadukkaita Belgialaisia konvehteja. Rasia oli pieni ja ajattelin, että puolisoni "joutuu" syömään kaikki yksin, miksipä en nyt voisi muutamaan konvehtia syödä? Jo parin konvehdin jälkeen tiesin tehneeni pahan virheen ja astuneeni samaan ansaan josta olin paennut. Vuosi 2013 menikin sitten herkutellen, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Monta kertaa Jumbopussin tyhjennyttyä päätin, että nyt se on loppu. Kestin ehkä päivän tai pari ja jostain syystä karkkia vaan päätyi ostosten sekaan. Ongelmia ei koskaan ole aiheutunut jäätelöstä, limonadeista tai leivonnaisista tai edes kurkkupastilleista (sokerilla tai ilman), vaan pelkästään sokerikarkeista ja suklaasta. Pitkin vuotta yritin lopettaa, mutta sokeripiru piti minua otteessaan.
Joulukuussa sortumisen vuosipäivän lähestyessä päätin, nyt se on loppu! Jos en enää syö karkkia, en menetä mitään, en jää mitään ilman. Päätös tuli tehtyä hieman enne jouluaattoa ja se on pitänyt. Olo on rauhallisempi ja mieli virkeämpi. Nukun paremmin, eikä valveilla ollessa iske enää sokeripiikin aiheuttama väsähdys. Edelleen limonadit, kurkkupastillit, jäätelö ja leivonnaiset ovat sallittuja. Karkit ovat minulle huumetta, enkä halua niiden kontroloivan minua, olen vapaa ;)
Joulukuussa sortumisen vuosipäivän lähestyessä päätin, nyt se on loppu! Jos en enää syö karkkia, en menetä mitään, en jää mitään ilman. Päätös tuli tehtyä hieman enne jouluaattoa ja se on pitänyt. Olo on rauhallisempi ja mieli virkeämpi. Nukun paremmin, eikä valveilla ollessa iske enää sokeripiikin aiheuttama väsähdys. Edelleen limonadit, kurkkupastillit, jäätelö ja leivonnaiset ovat sallittuja. Karkit ovat minulle huumetta, enkä halua niiden kontroloivan minua, olen vapaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti