Savuton yritys - perä edellä puuhun vai?

Monilla yrityksillä on kova tahto näyttää ulospäin hyvältä ja erottautua edukseen. Siksi viimeaikoina moni yritys on päättänyt julistautua savuttomaksi tai käynnistää oma projekti tähtäimenään savuton yritys. Onhan se hienoa, kun voi mainostaa savuttomuutta, kieltää tupakointi työaikana, työpaikan alueella jne. Kuinka tähän tilaan päästään?

Valitettavan usein kuulen ihmisten suusta huonosti toteutetuista projekteista, joissa aikataulu ja tukitoimet ovat täysin riittämättömiä. Hurjimpia tapauksia on ne, joissa ei tarjota apua laisinkaan ja tämä on suorastaan käsittämätöntä. Alkoholin kanssa sekoilevalle annetaan useitakin mahdollisuuksia, mutta räikeimmissä tapauksissa työpaikkasauhuttelu johtaa työsuhteen irtisanomiseen ilman selittelyjä tai mahdollisuutta auttavaan käteen.

Kuinka yhteiskunta ja työelämä on ajautunut tilanteeseen, että humalassa oleminen työpaikalla on hyväksyttävämpää, kuin sauhuttelu? 

Moni savuttomuusprojekti alkaa siitä, kun joku saa idean ”olisipa hienoa olla savuton yritys. Kuinka terveen ja henkilöstöstä huolehtivan kuvan annammekaan maailmalle.” Ja näin ideaa lähdetään kehittämään, joskus projektiin otetaan myös työterveys. Yhdessä päätetään tarjottavat tukitoimet (yleensä nikotiinikorvikkeet, lääkkeet ja ehkä vertaistuki), lisäksi sovitaan (tiukka) aikataulu, ellei sitä ole jo ennakkoon päätetty. Valitettavasti aikataulusta ollaan valmiita tinkimään ja tämä on vain yksi syy ongelmiin.

Suomalaisista noin 20-25% tupakoi, eli 1000 ihmistä työllistävässä yrityksessä tupakoi 200-250 ihmistä ja 3000 työllistävässä noin 600-750 ihmistä, jokainen voi laskea oman yritykset lukemat. Kuinka on mahdollista tarjota riittävää apua jokaiselle, jos tavoitteena on olla savuton yritys jo kesällä 2014 tai edes tammikuussa 2015? On hyvä selvittää millaisia menetelmiä tupakoijat ovat aiemmin kokeilleet ja millaisia menetelmiä he ovat valmiita kokeilemaan, olisiko heillä mielessään jokin kokeilemisen arvoinen vaihtoehto? Tarjolla on useita menetelmiä nikotiinikorvikkeiden (99% on kokeillut korvikkeita aiemmin, toiset useasti) ja lääkehoidon (näitäkin moni on jo aiemmin kokeillut, lisäksi nykyisillä lääkehoidoilla voi olla vakaviakin haittavaikutuksia).

Mielestäni paras tapa edetä tällaisissa projekteissa on avoimuus. Ei lyödä aikataulua lukkoon kiireellä. Hyvissä ajoin, jo ennen projektin julkistusta aloitetaan tukitoimet ja panostetaan niihin huolella, jotta varmasti kaikki saavat apua.

Yksi toimii toisella ja toinen kolmannella. Tupakoiva työntekijä maksaa yrityksille keskimäärin 2-3 viikon palkan vuodessa. Jos yritys todella välittää henkilöstöstään ja imagostaan, täytyy sen myös heihin panostaa. Mikä onkaan hullumpaa, kuin näiden savuttomien yritysten portinpielissä leijuvat savupilvet vuorojen vaihtuessa. "Olemme savuton yritys! Tehdasalueella tupakointi kielletty!"

Yksinkertainen lupaus: lopeta tai rahat takaisin!